tiistai 29. syyskuuta 2015

Kirkkojen tyylikaudet, osa 4 - kertaustyylien aika

1800-luvun loppupuolella alkoi maamme kirkkorakentamisessa arkkitehtooninen ajanjakso, jossa tyylilliset ja taiteelliset yksityiskohdat otettiin jo aikaisemmin käytetystä arkkitehtuurista. Kertaustyylien aikana nämä uudelleen muotiin tuleet tyylisuunnat saivat etuliitteen "uus". Tämän perässä oli sitten sen tyylikauden nimi, mitä arkkitehtuurin pohjana käytettiin. Kirkoissa tyylilajiksi meillä vakiintui uusgotiikka. Näin ajatellen jo uusklassismikin oli periaatteessa eräänlainen kertaustyyli, vaikka se ennen kertaustyyli-nimitystä tyylisuuntana olikin. Kertaustyyliksi sitä ei silti missään nimessä tule kutsua.

Kertaustyyli poistui muodista suhteellisen nopeasti 1900-luvun alkuvuosikymmenille tultaessa kansallisromantiikan nostaessa päätään. Sen varsinainen kukoistuskausi olikin vain 1870-1890. Tyylin luoma uusgotiikka oli kirkkojen rakentamisessa hyvin suosittu tyylisuunta ja tuotti maahamme lyhyessä ajassa kymmenittäin kirkkoja.

En tässä yhteydessä käy läpi tarkemmin uusgotiikan ja ylipäätänsä gotiikan tunnuspiirteitä. Tekstistä kun tulisi liian pitkä tähän yhteyteen ja harva jaksaisi ehkä sitä lukea. Tyyli on sinänsä sen verran tunnettu, että ehkä moni sen kuitenkin tuntee. Yksinkertaistettuna kuitenkin uusgoottisen kirkon monesti tunnistaa sirosta tornista ja korkeasta, kapeasta, holvikaarimaisesta, yleisvaikutelmasta. Tällaisten kirkkojen ikkunat ovat kapeat ja korkeat ja yläosastaan ehdottomasti suipot. Samaa tyyliä ovat myös oviaukot. Tyyliin kuuluvat myös erilaiset pyöreät ruusukeikkunat. Tyylistä on monesti sanottu, että se "tavoittelee taivaita". Katsohan takemmin Jonanneksenkirkon kuvaa. Se on arkkitehtoonisessa tyylipuhtaudessaan hyvä uusgotiikan oppitunti. Yleensä tämän tyylin kirkot ovat länsitornilla varustettuja kivirakenteisia pitkäkirkkoja, mutta kyllä meillä muutamia puukirkkojakin tehtiin, jopa ristikirkkoja, mikä ei ollut tyylille niin tyypillistä. Uusgoottilainen ristikirkko löytyy esimerkiksi Pulkkilasta. Killinkosken kirkko Virroilla puolestaan on uusgoottilainen puinen pitkäkirkko, mikä on harvinaista sekin.

Kertaustyyli oli kovin aliarvostettu arkkitehtuurin suunta monien arkkitehtien ja muiden asiantuntijoiden keskuudessa 1950-luvulta 1970-luvun loppuun saakka,vaikka se oli tuottanut maahamme monen monta todella loisteliasta kirkkoa. Tunnetuimmista voisin tässä mainita esim. vaikuttavan tuplatornisen uusgoottilaisen Johanneksen kirkon Helsingissä ja tavattoman hienon - ite asiassa järjestyksessä ensimmäisen - saman tyylisunnan edustajan, Ylistaron kirkon, "Ylistaron komian kirkon", kuten sitä yleisesti Pohjanmaalla nimitetään edelleen. Ylistaron kirkko on eräs huomattavimpia Etelä-Pohjanmaan maanmerkkejä. Johanneksen kirkko erittäin suosittu turistikohde ja konserttikirkko. Ehkäpä jo nämä kaksi esimerkkiä osoittavat tyylisuunnan vaikuttavuuden. Toisaalta siitä ei ollut edes kysymys. Jotkut aikansa asiantuntijat yksinkertaisesti vain pitivät jo kerran keksityn uudelleen lämmittämistä huonona ajatuksena aikana, jolloin katsottiin, että uusi on ilman muuta hyvää ja vanha huonoa. Uuteen suunnitteluun kun vakaasti uskottiin, eikä välttämättä haluttu hakea oppia vanhoilta mestareilta. Tämä nähtiin taantumuksellisena. Lopputulos olikin sitten monessa tapauksessa laatikkorakentamista ja myöhemmin homevaurioita kun uutta arkkitehtuuria sovellettiin käytäntöön, myös kirkkorakentamisessa.

Vasta 1980-luvulle tultaessa tyylisuunnan arvo lopullisesti ymmärrettiin. Näin myös aikakauden kirkkorakennusten. Tuhoa oli kuitenkin tapahtunut jo monin paikoin. Monia puhdaslinjaisia tyylin edustajia erilaisten rakennusten muodossa ehdittiin jopa purkaa uudemman, muka edistyksellisemmän. arkkitehtuurin tieltä. Tampereelta löytyy tästä erityisen surullinen esimerkki ihan kirkkorakennuksesta, kun vuonna 1968 komea katedraalimainen uusgoottinen Luterilainen rukoushuone purettiin seurakunnan valmistuvan virastotalon tieltä oltuaan käytössä vain vajaat sata vuotta. Jos rakennus oltaisiin säilytetty, se olisi nykypäivänä ainutlaatuinen. Kuvaa minulla ei tuosta rakennuksesta tietenkään ole, mutta onneksi Tampere-seuran arkistoista löytyy. Katsopa tästä.  Tilalle rakennettiin ajalle tyypillinen laatikkorakennus. Sekin lienee nykyisin jo hyvin elinkaarensa ehtoopuolella. Mitähän paikalle seuraavaksi rakennetaan?

Nykyisin tämän tyylisuunnan arvo siis onneksi hyvin ymmärretään ja uusia tämäntyylisiä rakennuksia ei enää käydä purkamaan. Tässä yhteydessä voisin mainita tuon ajan kirkkoarkkitehdeistä erityisesti Josef Stenbäckin, koska hänen ansiostaan meillä on monta erityisen upeaa uusgotiikkaa edustavaa kirkkorakennusta, joista voisin mainita erityisesti Mikkelin tuomiokirkon, Kotkan kirkon ja Kauhavan kirkon. Hänen kätensä jälki on nähtävillä myös monen kirkon peruskorjauksen tuloksena. Viimeisessä kuvassa Näkyvä Euran kirkko on myös yksi hänen piirtämistään kirkkorakennuksista. Stenbäck on maamme kaikkien aikojen tuotteliain kirkkoarkkitehti. Hän piirsi kaikkiaan 74 kirkkoa, joista nuoremmat edustavat rakennustaiteellisesti jo kansallisromantiikkaa. Euran kirkko muodostaa eräänlaisen uusgotiikan ja kansallisromantiikan välisen arkkitehtoonisen synteesin jossa tuleva tyyli on jo selkeästi havaittavissa.

Kertaustyyli oli muodissa vain vain muutaman vuosikymmenen, mutta edelleen moni tuon aikauden kirkko seisoo pakallaan tyylin upeana monumenttina.





















sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Muistokukkia kesälle! Osa 4

Kaivetaan arkistojen kätköistä taas uutta kesämuistoa esille. :) Tässä pensselikukka, josta kimalainenkin kovasti tuntui pitävän. :)




lauantai 26. syyskuuta 2015

Paavolan kirkko

Tällä kertaa tutustumisen kohteena on Nykyisin Siikajoen kunnan alueella sijaitseva Paavolan kirkko. Se on nykyisin yksi Raahen seurakunnan kirkoista.

Ihan aluksi, täysin pelkän valokuvan perusteella, voisin pitää itselleni pienen arvausleikin; Veikkaisin kuvan perusteella, että kirkko on rakennettu noin 1700-luvun puolivälin tienoilla. Katon muoto ja kirkon ulkoviisteet (ei sisäviisteitä) viittaavat siihen suuntaan. Keskiharjanteella oleva kattoratsastaja on erikoisen pieni. Veikkaisin rakentajan olevan joko Antti Hakola tai Matti Honka, todennäköisemmin Hakola. Tapuli poikkeaa hieman kirkon tyylistä alimman kattotasanteensa osalta ainakin. Onkohan samoja vuosikertoja vai hieman uudempi, en osaa ihan varmasti sanoa, mutta ei se ainakaan Engelin piirtämä ole. :)) Mitä muuta? Ei mitään muuta! Nyt tarkistetaan, menivätkö veikkaukset oikein. Luonnollisesti oikeaan osuminen vielä edellyttää, että kirkko on ainakin pääpiirteissään rakentajansa alkuperäisasussa. Näitähän muutellaan, mutta katsotaan.

Kirkko näyttää kuin näyttääkin olevan rakennettu vuonna 1756, eli 1750-luvulla ja sen rakentaja on kirkonrakentaja Matti Honka. Hyvä!

Lähteitteni mukaan erillinen kolminivelinen tapuli on pohjalaistyylinen ja vuodelta 1760! No, onhan se sitten hieman kirkkoa uudempi. Hyvä tästäkin! Rakentajaa ei ilmeisesti tiedetä, kun siitä ei näytä olevan missään mainintaa.

Kirkon ensimmäinen alttaritaulu oli kirkkomaalari Mikael Toppeliuksen maalaama. Tämä tunnetun taiteilijan työ tuhoutui tulipalossa ollessaan entisöitävänä. Kirkossa on alunperin ollut alttaritaulun lisäksi kokonaista 21 Toppeliuksen maalausta, mutta ne päällemaalattiin vuoden 1851 peruskorjauksessa. Nykyisin näistä menetetyistä maalauksista on saatu restauroitua näkyviin vain saarnatuolin maalaukset. Nykyinen alttaritaulu, Kristus Getsemanessa, on kuvataiteilija Laila Järvisen maalaama ja vuodelta 1965. Kirkkosalin komeat kattokruunut ovat peräisin 1700-luvulta. Nykyiset urut ovat vuodelta 1988 ja ne on rakentanut urkurakentamo Tuomi. Äänikertoja niissä on 19.

Lopuksi vielä pieni kevennys, joka on mielestäni aivan loistava! Taiteilija Toppelius suuttui alttaritaulua maalatessaan paikallisille luohualaisisännille, koska he aliarvostivat hänen työtään. Tästä sydämistyneenä taiteilija muitta mutkitta maalasi isäntien kasvot alttaritaulun kadotusta kuvaavaan osaan. Olisipa se taulu vielä tallella, lähtisin kuvaamaan sitä heti.=DD. 


Osoite: Paavolantie 15, Paavola, Siikajoki

torstai 24. syyskuuta 2015

Uusi kuvausyritys lentokentällä - tällä kertaa sateessa =D

Positiivista sentään sikäli, että löysin uuden hyvän kuvauspaikan. Muuten otsikko kertoikin jo kaiken. Mennään siis suoraan asiaan. Lähestymisvalotkin näkyy jo, eli Ilmavoimiemme Pilatus saapuu. :)


Onhan tämä Pontius synkän näköinen kone. Yllättävän iso ja mustanpuhuva. Istumapaikkojakin 10 henkilölle. Ja yksimoottorinen, se onkin se juttu! Pakoputki sivulla värjää koneen hienosti vielä alkuperäistä mustemmaksi!

Hetki tämän jälkeen tapahtui jotain odottamatonta.  Vahvasti aseistettu Hornet nousi kentältä hornamaisen metelin säestämänä. Eihän tällä kentällä edes pitäisi Hornetteja enää olla kun kaikki ovat virallisesti muuttaneet Tikkakoskelle! Jännä juttu. Tilanne oli niin nopea ja odottamaton, etten edes ehtinyt kunnolla tarkentaa kameraa. Vahva aseistus kuitenkin näkyy kuvissa selvästi. Epäilen kyseessä olleen jonkin tehtävälennon. Kone otti heti ilmaan päästyään suoran linjan matkalleen. Metelin perusteella tuntui, että kaasu pohjassa ajettiin. Lisäksi kone ei tuhlannut aikaa ja nopeutta jyrkkään nousuun kuten yleensä harjoituslennoilla, vaan lensi matalalla ja nousi hyvin loivasti. Kiire näytti olevan.


Ja kukas se sieltä seuraavaksi saapuukaan? Taisimme tavata edelliselläkin kerralla reilu viikko sitten? No, Flyben ATR se vain on, vaikka se ei teippausten puuttumisen tähden sellaiselta näytäkään. Se on säästöä nyt näköjään joka paikassa. ;) Toivottavasti matkustajat kuitenkin osaavat mennä oikeaan koneeseen, oli se sitten minkä värinen tahansa. :)


Kaiken kaikkiaan ihan kiva kuvausreissu, vaikka sää nyt olikin mitä oli. Täytynee sitten ensi kerralla panostaa enemmän säätilaan. Tosin tälläkin kerralla sää oli kotoa lähdettäessä huomattavasti parempi, kuin kentälle tultaessa. Se on tällaista syksyn synkeillä. :)

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Muistokukkia kesälle! Osa 3

Sarja etenee, mutta niin etenee syksykin! Tällä kertaa vihreää ja sinistä tunnelmaa suoraan tien varresta silloin kun niitä vielä oli :) Eipä näitä enää näe, ei ainakaan näin hehkeänä. :)


lauantai 19. syyskuuta 2015

Johanneksenkirkko

Tällä kertaa esittelyssä on suunnattoman upea katedraalityylinen kaksitorninen Johanneksenkirkko Helsingissä Ullanlinnan kaupunginosassa.

Kirkko on kuin Notre-Dame konsanaan ja tiedän useammankin, joka on sitä ihaillessaan yllättynyt siitä, että se sijaitsee ihan täällä kotosuomessa.

Tyyliltään kirkko on uusgoottilainen. Sen piirsi ruotsalainen arkkitehti Adolf Emil Melander ja sen valmistui vuonna 1891.

Notre-Damen tavoin tämäkin kirkko on suuri. Istumapaikkoja on 2600 henkilölle, mikä tekee siitä maamme suurimman kivikirkon. Vrt. Turun tuomiokirkossa on 900 istumapaikkaa.

Alttaritaulu on taidemaalari Albert Edelfeltin maalaama ja sen aiheena on "Taivaallinen näky". Alttari, kastepöytä ja saarnastuoli ovat kirkon arkkitehdin suunnittelemat. Kirkon sisällä korkeat kaari-ikkunat, päätyjen ruusuikkunat ja läpikuultavat ruusukeikkunat luovat kirkon sisälle vaikuttavan valaistuksen.

Kuva: Kaukaa otettu kuva kaupungista osoittaa kirkon suuruuden.

Kirkon päärut on rakentanut maineikas urkurakentamo E. F. Walcker Saksasta. Suuressa soittimessa on 66 äänikertaa. Vuonna 2005 suoritetussa restauroinnissa soitin palautettiin mahdollisimman lähelle alkuperäisasuansa. Soitin on yksi merkittävimmistä maassamme. Tässä kirkossa on myös toiminut monta tunnettua urkuria, mm. Oskar Merikanto, Armas Maasalo ja Tauno Äikää. Kanttoreista tunnetuimpia lienee Sulo Saarits, jonka laulama "Taas kaikki kauniit muistot" on jäänyt radiosta joulurauhan julistamisen jälkeen monen mieleen.

Kirkko on seurakunnallisen toiminnan ohella hyvin suosittu konserttipaikka. Se on yksi Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan alaisuudessa toimivista kirkoista.


Osoite: Korkeavuorenkatu 12, Helsinki








torstai 17. syyskuuta 2015

Myöhässä - taas! Pari onnistunuttakin silti. :)

Hiukan nolosti kävi taas metallilintuja kuvatessa. Tarkoitus oli kuvata tämä ilmavoimien Pilatus kauniissa ilta-auringossa hyvästä kuvakulmasta. Vielä mitä. Ohi se mennä viiletti kun meikäläinen torkkui kamera kaulalla kanssa autossa kahden tunnin päivystämisen jälkeen! Heräsin onneksi meluun.

Ilta-aurinkokin jäi haaveeksi sään ikävästi pilvistyttyä. Tässä kuitenkin jonkinlaista dokumenttia. Tästä kuvakulmasta taitaa tulla aikaisemmat postaukset mukaan lukien meikäläisen tavaramerkki. Yritän parantaa tilannetta. Hieman tuo harmitti. 
Joku kuva sentään onnistuikin. Tämän vielä FlyBen tarroja vailla olevan OH-ATJ:n kuvasin reilu tunti ennen "torkahtamista".


FF-1 Fokker tuli tallennettua ensimmäisenä. Ehkä lukijan kannattaisikin lukea tämä juttu alhaalta ylöspäin. Nyt vain tuo illan em. "huipentuma" hieman varasti shown.

Lopuksi hieman vakavampaa pohdintaa: Tuntuu siltä, että kaiken kaikkiaan lentoliikenne on Tampere-Pirkkalassa viime vuosina vähentynyt, vaikka uusi kakkosterminaalikin valmistui hiljattain. Se jäänee toistaiseksi käyttöä vaille, koska Ryanairin lennot koko Suomeen ovat menossa tauolle ja jatko on epävarmaa. SAS:in tilannetta en tiedä, mutta tiettävästi myös Finnairin lennot ovat vähentyneet samoin kuin Flybenkin. Air Balticin lennot kentälle ovat loppuneet täysin. Myös sotilasilmailua on siirretty kentältä huomattavan paljon Tikkakoskelle. Vastineeksi on sentään tullut kuljetuskoneita ja erilaisia testilentoja. Kentällä on myös FinnHemsin helikopteritukikohta. Riittääkö se todella, vai täytyykö maamme tähän asti toiseksi vilkkaimman ulkomaan reittiliikenteen kentän hakea kiitoratoja kuluttamaan uusia yhteistyökumppaneita muualta. Todennäköisesti täytyy - ja toivottavasti niitä sitten löytyy, Vielä tulevaisuudessakin.






tiistai 15. syyskuuta 2015

Kyllä sitä 300-milliselläkin kuun kuvauksessa pärjää! :))

Tässä kohtaa täytyy myöntää, että olen aikas ylpeä tyttärestä. Sai ehkä paremman kuukuvan kuin meikäläinen aikoihin. Kuopatkin näkyvät - vai kraatereiksiko niitä nyt sanotaan. :) Klikkaa kuva täyteen kokoonsa!


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Muistokukkia kesälle! Osa 2

Seuraa sarjan toinen osa ja kukan väri vaihtui keltaisesta valkoiseksi. Mikäs siinä, paitsi että vuodenajan suhteen se menee niin, että keltainen vaihtuu harmaaksi kun syksy tästä etenee!
=D


lauantai 12. syyskuuta 2015

Samuelin kirkko

Muistatko Virtain kirkon naapurissa samassa pihapiirissä sijaitsevan lastenkirkon, jonka esittelin toissa vuoden puolella? No, taisi olla turha kysyä. :) Katso muistin virkistämiseksi se tästä, niin pääsemme jatkamaan tämänkertaista esittelyä. :)

Niin, tuossa kirkossa suurin heikkous oli mielestäni se, että se oli vähän liikaa perinteisen leikkimökin näköinen, vaikka sisällä kirkkomaisia piirteitä sentään olikin. Toivoin erottuvampaa ulkoasua ja kuinka ollakaan, meiltä täältä kotosuomesta löytyi kuin löytyi tällainenkin kirkko. Se sijaitsee Haapajärvellä vanhan pappilan pihapiirissä ja on seurakuntalaisten talkootyönä rakentama. Kirkon suunnitteli Haapajärven seurakunnan entinen talouspäällikkö Lauri Savimäki.

Tämä Samuelin kirkon siunasi käyttöön Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi vuonna 20.8.2009. Tuo päivä oli Samuelin nimipäivä, josta kirkko sai nimensä.  Nimi viittaa myös Vanhan Testamentin nuoreen profeetta Samueliin. Kirkko on lasten ja seurakunnan lapsityön käytössä. Se on lajissaan ainutlaatuinen ja sisältä yhtä mielenkiintoinen kuin ulkopuolelta. Tähän kirkkoon mahtuu sisälle aikuinenkin, kun vähän kumartuu. :)

Alttaritaulu on Lasten valmistama. Samoin kirkon penkit ja kirkkotekstiilit.

Kirkossa on istumapaikat noin kahdellekymmenelle henkilölle. Salin pinta-ala on kymmenen neliötä.

Kuvauspäivänä en päässyt heti kirkkoon sisälle, sillä siellä oli istumassa ja sitä ihmettelemässä liuta japanilaisia turisteja - kyllä! Luit oikein. Mainittakoon, että seuraavat katsojat odottivat jälkeeni jo ovella, joten kuvaaminen oli suoritettava reippaasti. :)

Suosituksi näytti paikka muutamassa vuodessa tulleen. Tosin vanhassa pappilassakin oli jokin tilaisuus, liekö vaikutti kirkonkatselijamäärään, mene ja tiedä...
















Kirkon ikkunat ovat tyyliin sopivat ja ihan kirkon ikkunoiden näköiset.




























Kirkon tornissa on yksi kello, jota voi soittaa eteisestä. Metkaa!

Tämän kohdalla voisin sanoa, että kyllä kannatti käydä katsomassa! Kirkko ei sijaitse aivan pääkirkon pihapiirissä, mutta sinne löytää silti varsin helposti.

Osoite: Rantakatu 2, Haapajärvi. 



tiistai 8. syyskuuta 2015

Päivän kevennys!

Eikös tämä auto näytä suurin piirtein järkevältä?


Mutta kun ei! Auto on oikeasti tällainen! Tuntuu, että suunnittelija litisti sitä suunnitteluvaiheessa liikaa ja jälkeenpäin sitten jouduttiin lisäämään tuo korotuspala nokkapellin ja tuulilasin väliin. Näyttääkö järkevältä? - Sitähän minäkin!


PS. Usko tai älä, mutta tällaista ideaa on harrastettu kumma kyllä, vielä melkein nykyisinkin. Katsopa Fiat Multipla. =DD

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Muistokukkia kesälle - Uusi tuotantokausi alkaa nyt!

Muistanet tämän samannimisen humoristisen kukkasarjan viime vuodelta. Se alkoi elokuun lopussa ja jatkui niin pitkään, kuin kukkia ja kesän rippeitä riitti. Sarja päättyi viime vuonna epäonnenlukuun 13 ja samoin se tekee nytkin. :) Sarjan osat julkaistaan sunnuntai-iltaisin klo 18.

Tässä ansimmäinen. Aloitetaan keltaisesta väristä, koska tätä taitaa kukissa olla eniten. Kukan elämä etenee kuihtumista kohti, kuten se menee tämä kesäkin. :))


lauantai 5. syyskuuta 2015

Kauhajärven kirkko

Kauhajärvi on eräs Lapuan kylistä Etelä-Pohjanmaalla. Kylän historia on sikäli mielenkiintoinen, että se kuului vuoden 1937 loppuun saakka Lappajärven kuntaan, kunnes siitä vuoden 1938 -alusta tuli osa Lapuaa. Kylässä on ollut oma kyläkirkko vuodesta 1867. Tämä tuolloin valmistunut kaunis ja erikoislaatuinen pieni puukirkko tuhopoltettiin vuonna 1981. Kirkon vieressä sijainnut 24-vuotiaan Alvar Aalon piirtämä  kellotapuli vuodelta 1923 säästyi liekeiltä.

Jo viikko palon jälkeen kyläläiset päättivät yksimielisesti kyläkirkkoyhdistyksen perustamisesta ja uuden kirkon rakentamisesta. Mainittakoon, että kirkon rakentamisesta järjestettiin kilpailu, johon myös Alvar Aalto osallistui. Hänen suunnitelmansa ei kuitenkaan tullut valituksi.

Nykyinen kirkko seisoo entisen tapulin rinnalla. Sen piirsi kolme arkkitehtitoimisto Erkki Karvala - Matti Silvennoinen - Markku Koskinen. Kirkko vihittiin käyttöönsä vuonna 1983.

Istumapaikkoja kirkossa on kaikkiaan reilut 260. Kirkon 8-äänikertaiset urut ovat Heinrichin urkurakentamon valmistamat. Kirkkotekstiilit ovat taiteilija Eila Mäenpään Suunnittelemat ja paikallisin voimin valmistettu.

Tapulin seinustalla näkyy pienenä yksityiskohtana edellisestä kirkosta peräisin oleva tuntemattoman tekijän veistämä vaivaispoika vuodelta 1869.

Uusi kirkko saattaa näyttää vanhempaan tapuliin verrattuna hieman eri tyylisesltä, mutta itse ihailen sitä, kuinka paljon arkkitehtoonisia ja tyylillisiä yksityikohtia kirkon ja tapulin väliltä löytyykään. Katsopa tarkemmin esimerkiksi kattoja, ikkunoita ja luukkuja. Samat aiheet kertautuvat mikä ei suinkaan aina tällaisissa tilanteissa ole itsestäänselvyys.

Kirkko sijaitsee kauniissa maalaismaisemassa Lapualla Kauhajärven kylässä omassa rauhassa mutta kuitenkin keskeisellä paikalla.

Osoite: Kauhajärventie 215, Lapua