perjantai 27. maaliskuuta 2015

Koskenpään kirkko

Koskenpään kirkko on Jämsän seurakunnan pieni sivukirkko Koskenpään taajamassa. Koskenpää oli itsenäinen kunta vuoden 1969 alkuun saakka, jolloin se liitettiin Jämsänkoskeen. Jämsän ja Jämsänkosken yhdistyttyä vuonna 2009 kirkosta tuli yksi Jämsän Luterilaisen seurakunnan kirkoista.

Koskenpään kirkko rakennettiin verraten pitkänä ajanjaksona, vuosina 1896-1902, mutta vasta 1911 se oli täysin valmis. Tähän olivat syynä taloudelliset seikat. Kirkko rakennettiin huomattavalta osin lahjoitusten turvin.

Kirkon suunnitteli rakennusmestari Erkki Allenius. Tyylillisesti se edustaa ns. kertaustyyliä ja tästä nimenomaan uusgotiikkaa, joka oli tuolloin hyvin muodissa kirkkojen rakentamisessa.

Arkkitehtoonisesti kirkko on torniton pienin sivusakaroin varustettu pitkäkirkko. Kirkon pihapiirissä sijaitsee pieni yhdellä kellolla varustettu tapuli vuodelta 1904.

Kirkossa on noin 300 istumapaikkaa. Urut ovat Kangasalan urkutehtaan vuonna 1962 valmistamat ja niissä on 12 äänikertaa. Alttaritaulu on taiteilija Aukust Koiviston maalaama ja vuodelta 1915.

Osoite: Petäjävedentie 5, Koskenpää, Jämsä


tiistai 24. maaliskuuta 2015

Liito-oravia bongaamassa - kehnolla menestyksellä

Syrjäisellä metsätiellä tässä kevättalvella huomasin tällaisia yksinäisiä, pystyyn jätettyjä puiden raakileita muuten tyhjällä nevalla. Ovat kuulema liito-oravia varten. Siinä saavat sitten liidellä puulta toiselle. Vaan kuinka usein liitelevät? Onko joku ylipäätänsä nähnyt tai peräti kuvannut tuollaisen lennossa? Onko niitä edes olemassa?

Kaikenlaista sitä tuli mieleen siinä nevan laidalla seistessä. Zoomia olisi putkessa ollut ja kamerakin valmiina. Ainut pieni ongelma oli, että lähin liito-orava oli ehkä valovuoden päässä, jos sielläkään.

Onkohan veikkauksen päävoitto todennäköisempi kuin tuollaisen ikuistaminen suoraan lennosta?

Kuvaa voi klikata täyteen kokoonsa ja katsoa, jos siinä vaikka sattuisi näkymään liito-orava. Itse en löytänyt, enkä viitsinyt photoshopilla lisätäkään.


lauantai 21. maaliskuuta 2015

Vihannin tsasouna

Tällä kertaa esittelyssä ei ole varsinainen kirkko, vaan tsasouna. Se tarkoittaa ortodoksista rukoushuonetta. Vaikka tsasounia meiltä löytyykin monta kymmentä, niistä enin osa sijaitsee itä-suomessa, jolloin muualla maassamme tällainen tsasouna on harvinainen näky.

Monissa tsasounissa keskeinen tyylipiirre on kuvan tsasounan kaltainen ns. huvimajatyylinen torni. Sen huipulla oleva risti on ortodoksiristi, eli siinä on kolme poikkipuuta, joista alin vinottain. Tästä tsasounasta tornista löytyy ihan oikea kirkonkellokin. Toinen tornityyppi on ortodoksiperinteen mukainen ns. sipulihuipputyyppinen.

Vihannin tsasounan omistaa Oulun ortodoksinen seurakunta ja se vihittiin käyttöön vuonna 1987. Tsasouna sijaitsee Vihannin keskustaajaman kohdalla Vanhan Ouluntien varressa hautausmaan vieressä.

On mielenkiintoista huomata, miten sinänsä pieni osa rakennusta, torni, muuttaa sen koko olemuksen kirkkomaisempaan suuntaan. Ilman tornia tämä olisi ihan tavallisen näköinen hyvilamainen rakennus, eikä varmaankaan herättäisi sen kummempaa huomiota ohikulkijoissa. Nyt sen pihapiirissä moni uteliaisuuttaan poikkeaa, minkä ainakin helteisenä kuvauspäivänä saatoin huomata.

Osoite: Vanha Ouluntie 26, Vihanti


lauantai 14. maaliskuuta 2015

Vimpelin "pyöreä kirkko"

Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva Vimpelin kirkko on todella erikoinen kirkkorakennus. Tämä kirkkorakentaja Jacob Rijfin suunnittelema puukirkko on pientä sakastia varten rakennettua sivusakaraa lukuun ottamatta pohjamuodoltaan pyöreä. Tai oikeastaan 12-kulmainen, mutta se ei tätä pyöreyden tunnelmaa suinkaan heikennä.

Useammasta paikasta netistä olen valitettavasti lukenut, että kirkko olisi maamme ainoa pyöreä kirkko. Se ei pidä paikkaansa; Ainakin Nokian kirkko on toteutettu samanlaisella pohjakonstrukstiolla ja Haminan ortodoksinen kirkko on pohjamuodoltaan sekin pyöreä, kuten myös Juupajoen puukirkko. Myös Hämeenlinnan kirkko on ollut alunperin "pyöreä kirkko". Kaikesta huolimatta kyseessä on varmasti harvinaisuus. Katsotaanpa sisälle.

Kirkkosali on "pyöreästä" pohjapiirroksesta johtuen harvinaislaatuinen. Siinähän ei ole yhtäkään kulmaa missään. Alttaritaulun on maalannut taidemaari R. W. Ekman vuonna 1872. Kirkkosalista katsottuna taulun vasemmalla puolella on erikoisesti alttariseinässä kiinni oleva saarnastuoli, mutta sitten tuleekin tämän kirkon sisustuksellinen erikoisuus; Samanlainen saarnastuoli löytyy myös toiselta puolelta alttariseinää! Miksi?

Se saarnastuoli on toiminut aikaisemmin, ennen urkujen kirkkoon saamista lukkarin, eli esiveisaajan työpaikkana. "Saarnastuolit" ovatkin sen verran erilaisia, että toisessa on teline raamatulle, toisessa virsitaulu, johon on lukkari voinut näppärästi asetella virret. Tämänkaltainen ratkaisu on kirkoissamme erittäin harvinainen. Mikähän mahtaa olla lukkarin "saarnastuolin"  nykyinen käyttötarve?

Kangasalan Urkutehtaan valmistamat 15+2 äänikertaiset urut kun tulivat kirkkoon vuonna 1944. Ne sijaitsevat urkuparvella alttariseinää vastapäätä.

Palataan vielä tuohon kirkon "pyöreyteen". Kaikkien maamme pyöreiden kirkkojen historiallinen esikuva löytyy Antiikinajan Roomasta. Se on mammuttimainen Pantheon-temppeli. Pyöreä pohjamuoto ei kirkkorakennuksissa koskaan tullut yleiseen käyttöön ja siitä luovuttiin lopullisesti jo 1800-luvun alussa.

Kellotapuli edustaa kirkon tavoin kustavilaista uusklassismia. Se valmistui hieman ennen kirkkoa, vuonna 1807.

Vimpelin kirkko valmistui vuonna 1809 ja se jäi suunnittelijansa, Jacob Rijfin viimeiseksi kirkkorakennukseksi.


Osoite: Patruunantie 28, Vimpeli








tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kirkkojen tyylikaudet, osa 1 - Vanhat puukirkot

Päätin tarttua tuumasta toimeen ja aloittaa kerran kuukaudessa ilmestyvän maamme kirkkojen erilaisa arkkitehtoonisia tyylejä käsittelevän kirjoitusten sarjan. Aihe on suhteellisen vaativa, enkä aiokaan sitä pohjia myöten käsitellä, koska siihen meillä on varmasti paljon viisaampiakin tietäjiä olemassa. Sen sijaan yritän käsitellä aihetta lyhyesti ja kansantajuisesti käytännön esimerkkien - jo julkaistujen kirkkokuvieni - avulla. Sarjan ensimmäisessä osassa katsotaan meiltä löytyviä ns. vanhoja puukirkkoja, joilla tässä tarkoitan 1600-1700 -lukujen kirkkorakennuksia. Painotan esittelyn kirkkojen ulkoiseen olemukseen, sisätiloja en ala sen kummemmin tässä käsitellä.

1600-luku

Aivan hiljattain blogissani esitelty Vöyrin kirkko on vanhin yhä käytössä oleva puinen kirkkorakennus maassamme. Se on valmistunut vuonna 1626.

1600-luvulla maassamme rakennettiin enimmäkseen puukirkkoja. Sitä edeltäneellä keskiajalla kirkot olivat meillä varsinkin aikakautensa loppuvuosisatoina suurimmalta osin kivikirkkoja, jotka olivat suorakaiteen muotoisia. Sen muotoinen itse asiassa tämä Vöyrin kirkkokin alunperin oli. 1600-luvun puukirkot varustettiin useimmiten korkealla länsitornilla, joka toimi varsinkin Pohjanmaan kirkoissa samalla merimerkkinä laivoille. Vöyrin kirkko on näistäkin piirteistä hyvä esimerkki, vaikka se ei varsinainen rannikon kirkko olekaan.

Vanhojen, sekä 1600- että 1700 -lukujen puukirkkojemme keskeinen tyylipiirre on erittäin jyrkkä satula- tai aumakatto. Viisteiden käyttö on maltillisempaa kuin tulevalla 1700-luvulla.

Jos katsot kirkkoa tarkkaan huomaat, miten lähellä se muotoilullisesti itse asiassa onkaan vanhoja kivikirkkojamme. Ikkunatkin ovat kivikirkkojen tapaan yläosastaan pyöreät, vaikka kirkko muuten hyvin teräväpiirteinen onkin. Terävä muotoilu on tyylipiirre näissä. Pyöreämpiä muotoja kirkot alkoivat saada vasta 1800-luvun koittaessa.

1700-luku

1700-luvulla sekä kirkonrakentamiseen, että arkkitehtuuriin tuli uusia piirteitä. Siinä missä 1600-luvulla kirkot rakennettiin monesti rikkaiden (aatelisten ja porvareiden) lahjoitusten turvin talkootyönä ja suunnittelija saattoi olla ihan ns. "kansanmies", 1700-luvulla kirkon rakentamisesta vastasi monesti ammattimies, "kirkonrakentaja". Talkootyötä luonnollisesti tehtiin edelleen, mutta nyt projektilla oli selkeä päävastuun kantava asiantuntija, joka yleensä myös rakensi kirkkoa eniten.

Tässä esimerkki tyypillisestä 1700-luvun puukirkosta. Tämä Ylihärmän kirkko valmistui vuonna 1787. Sen suunnitteli ja rakennustyön toteutti kirkonrakentaja Kaapo Hakola, kirkonrakentaja Antti Hakolan poika.

1700-luvulla rakennettiin paljon ristikirkkoja. Länsitornista tässä mallissa luovuttiin ja tilalle rakenettiin erillinen kellotapuli. Kirkkot varustettiin monesti juuri kuvan kaltaisella sipulihuippuisella ns. kattoratsastajalla, varsinkin Hakolan kirkonrakentajasuvun rakentamat kirkot. Kattoratsastaja oli hyvin maltillisen kokoinen. Viisteiden käyttö lisääntyi huomattavasti. Rinnalla rakennettiin kuitenkin edelleen perinteisiä suorakaiteen muotoisia päätytornilla varustettuja pitkäkirkkoja, mutta ristikirkko oli näistä rakennuksena arvostetumpi.

Aivan oman lukunsa vanhoihin puukirkkoihimme toi Längelmäkeläissyntyinen kirkonrakentaja Antti Piimänen (1712-1775). Hän kehitti lounaissuomalaisen pitkäkirkkotyypin, jossa on jyrkkäprofiilinen satulakatto ja lyhyet, runkohuonetta matalammat ristivarret, joista toisessa on (ainakin alunperin ollut) sakasti toisen toimiessa kirkon eteisenä. Kirkot pyrittiin rakentamaan itä-länsi suuntaisesti, jolloin päätytorni sijoitettiin länteen. Torni oli yleensä sipulihuippuinen. Tämäntyylilisä kirkkoja maastamme löytyy vielä kohtalaisen paljon. Tässä tyylistä esimerkkinä Längelmäen kirkko. Se ei tosin ole aivan alkuperäisasussaan, sillä sakasti on vuoden 1896 -peruskorjauksen yhteydessä muutettu itäpäätyyn rakennettuun siipiosaan.  

Kivikirkon rakentaminen oli maassamme harvinaista 1600-luvulta 1800-luvun puoliväliin saakka. Tähän oli syynä kirkon verotusoikeuden muutos; Puinen kirkko oli paitsi helpompi, myös halvempi rakentaa, vaikkakin se oli tulelle alttiimpi. Moni vanha kirkkorakennus onkin tuhoutunut joko salamaniskun tai kynttilöiden käytön seurauksena syntyntyneessä tulipalossa. Toisaalta puinen kirkkorakennus tarjoaa tietynlaista lämminhenkistä tunnelmaa, jota harvemmin kivikirkoista löytyy.

Edellä mainitut tyylipiirteet eivät päde kaikkiin tapauksiin, vaan edustavat eräänlaisesta yleislinjaa. Niin kuin sananlaskukin sanoo: ei sääntöä ilman poikkeusta ja se poikkeushan sitten vahvistaa sen säännön.

=D

Sarja jatkuu ensi kuussa.








lauantai 7. maaliskuuta 2015

Pohjaslahden kirkko

Pohjaslahti on entinen kunta Pirkanmaalla. Nykyisin se kuuluu Mänttä-Vilppulaan. Pohjaslahdella sijaitsee erikoislaatuinen, sisä- ja ulkopuolelta valkoiseksi rapattu tiilikirkko idyllisten, peltomaisemia halkovien pikkuteiden takana.

Kirkko sijaitsee korkeahkolla mäellä, mutta muistikuvani mukaan se ei kuitenkaan näy sieltä - ainakaan kesäaikana - erityisen hyvin ympäröivän metsän vuoksi. Voisi luonnehtia, että se saa olla omassa rauhassaan.

Pakostakin tässä kiinnittää huomionsa varsin erikoislaatuiseen kellotorniin. Vai onko se sittenkään kellotorni? Se on! Mutta siellä on paljon muutakin: Tämän tornin ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee Kirkon eteinen, toisessa kerroksessa urkulehteri (!), josta avautuu näkymä alas kirkkosaliin, kolmannessa kerroksessa 60-paikkainen seurakuntasali, neljännessä kerroksessa kerhotilat ja ylimmässä, viidennessä kerroksessa kellohuone.

Tehokkaasti on tapui hyödynnetty. En todellakaan muista tavanneeni vastaavaa konstrukstiota koskaan aikaisemmin, vaikka olenkin kirkkoja kuvannut jo useita satoja. Tämän Pohjaslahden kirkon piirsi arkkitehti Kauno S. Kallio. Kirkko valmistui  vuoden 1931 -lopulla. Se on museoviraston suojelukohde ja edustaa aikansa näkemystä eräänlaisesta "monitoimikirkosta".

Istumapaikkoja kauniissa kirkkosalissa on 400 henkilölle. Jeesusta Getsemanessa esittavä alttaritaulu on Jyväskyläläisen taidemaalarin Urho Lehtisen maalaama. Hän on myös koristemaalannut saarnastuolin ja kirkon katon.

Pohjaslahden kirkko ei ole TIEKIRKKO-ketjussa mukana, mutta silti sitä pidetään auki kesäaikana. Kirkkoa kannattaa käydä katsomassa, jos tuolla suunnalla liikkuu. Ympäröivissä maisemissa on mahdollisuus myös luontokuvaukseen. Itsekin ikuistin tuossa pihassa pari oravaa, mutta jääköön ne kuvat nyt julkaisematta. Sitä paitsi kamerassa oli vallan vääränlainen objektiivikin kiinni... :)


Osoite: Pajamäentie 32, Pohjaslahti, Mänttä-Vilppula