sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Hyvää joulua!

Blogini lukijat niin lähellä kuin kaukana. Oikein hyvää, rauhallista ja mukavaa joulua!


lauantai 20. joulukuuta 2014

Paluu Pälkäneen rauniokirkolle - kuvakertomus

Tarkemmin blogini kirkkoesittelyjä seuranneet ehkä huomasivat, että tämä kirkko on jo esitelty, eikä siitä ole itse asiassa kuin vajaa vuosi. Sen tähden en tarkemmin kirkon historiaa tässä yhteydessä käy läpi. Tuon em. esittelyn ulkokuva oli kuitenkin jo vuodelta 2008, enkä silloin astunut raunioituneen kirkon muurien sisäpuolelle, kun en tiennyt, onko se täysin turvallista. Pari viikkoa sitten vierailin kirkolla uudelleen ja tuo puute tuli samalla korjattua. Tässä muutama kuva. Halutessasi voit lukea vielä kirkon aiemmin julkaistun esittelyn tästä klikkaamalla.

Siinä se seisoo omassa yksinäisyydessään. Ja ilman kattoa. Edelleen. Luultavasti loppuelämänsä.


Mikään kovin pieni kirkko tämä ei silti ole ollut, vaikka se aikoinaan pienuutensa takia hylättiinkin. Seurakuntaa mahtoi silloin käydä kirkossa paljon. Katsotaanpa nyt sitten sisälle, kun on varma tieto, ettei rakennus romahda niskaan. Joitakin vuosia sitten ympärillä oli kieltokyltit.
















Hyinen kirkkosali. Tuuletus kyllä toimii, lämmitys sitten vähän heikommin. Onkohan alttaritaulun paikalla ollut ikkunassa lasimaalaus? Tunnelmaa ei voi väittää näissä olosuhteissa kovinkaan lämminhenkiseksi.
















Pääovelta vasemmalle katsoessani huomasin tällaisen portaikon. Takaparvekeko kirkossa? Todennäköisesti nämä portaat aikoinaan sinne johtivat, tuskin muuallekaan. Päätytorniakaan kun kirkossa ei ole ollut.
















Tässä avoin ikkuna, oikein kirjaimellisesti! Komea ikkuna. Varmasti vielä komeampi silloin, kun kirkko oli vielä käytössä.


















Ja tässä avoin ikkuna ylöspäin katsottaessa. Mahdollisesti takaparvekkeen aikoinaan. Paksut on kirkossa seinät.

















Tästä jykevästä ovesta kirkon etuosassa papit aikoinaan kävelivät sakastiin. Sakasti on vielä pystyssä kattoineen päivineen. Sen ulkoikkuna oli suojattu tukevalla ristikolla.
















Näkymää kirkon etuosasta pääovelle päin. Molemmin puolin näkyvät teräsvaijerit tukevat päätyseiniä.

Jotenkin tätä koko kokonaisuutta katsoessa tuli surkea olo. Tällaisia kattoa vailla olevia rapistuneita rauniokirkkoja kyllä aina silloin tällöin näkee, mutta niistä harvan historia on sellainen kuin tämän. No, ehkä 1800-luvulla ajateltiin toisin. Uusi ehkä tässäkin tapauksessa nähtiin automaattisesti parempana ja edistyksellisenä ja vanha jouti mennä. Nykyisin tosin kirkossa pidetään tilaisuuksia silloin tällöin, myös talvisena aikana ja kirkkoraunion arvo ymmärretään. Silti - kuten aiemmin jo totesin - kirkko saattaa viettää loppuelämänsä tämän näköisenä. Laajoja korjaustöitä sille tuskin on tulossa tulevaisuudessakaan.

Pälkäneen uusi nykyinen kirkko valmistui vuonna 1839.







Kettingeillä ympäröity kivikasa kirkkopihan laidassa suurten kuusten alla muistuttaa paikalla joskus sijainneesta puisesta tapulista. Siinä kaikki mitä sitä on jäljellä, kivijalka-ainekset.

Kovia kokenut kirkkovanhus löytyy osoitteesta Rauniokirkontie, Pälkäne
























perjantai 19. joulukuuta 2014

Kohta se koittaa - ovella jo

Tällaista tuotantoa eilen illalla keittiössä ja tänä aamuna täällä blogissa. Kohta tämänkin vadin ympärille voi kokoontua herkullisten syöminkien merkeissä. =D

lauantai 13. joulukuuta 2014

Vesilahden kirkko

Kohta se joulu taas koittaa. Mutta ennen kuin koittaa, on vielä pari "kirkkoesittelylauantaita", joista toinen on tänään. Katsotaan siis Vesilahden kirkkoa, josta kuvia on käytettävissä hieman tavallista enemmän. Itse paikkakuntahan sijaitsee reilun 30 kilometrin ajomatkan päässä Tampereelta Etelän suuntaan. Asukkaita on noin 4500. Mutta nyt itse kirkon kimppuun.

Kuvauspäivänä sää oli mitä mainioin. Parikymmentä vuotta sitten sitten peruskorjattu ja muutamia vuosia sitten ulkomaalattu kirkko esiintyi kuvissa hyvin edukseen. Kirkko on valmistunut vuonna 1802 ja sen on rakentanut kirkonrakentaja Matti Tolpo.

Kirkkosali on muodoltaan suorakaiteen muotoinen, ja kulmistaan viistetty. Pienistä sivulaivoistaan huolimatta kirkkoa ei voi tyypittää varsinaisesti ristikirkoksi, vaan kysymyksessä on siis pitkäkirkko pienillä sivusakaroilla. Kaikkien lehtereiden reunat on koristeltu Raamatun henkilöitä esittävin kuvin.  Parvella näkyvät urut ovat Kangasalan urkutehtaan edeltäjän, Bror Axel Thulén rakentamat ja alunperin vuodelta 1887. Vuonna 1937 ne kuitenkin uudistettiin Kangasalan urkutehtaan toimesta. Salin nykyinen värimaailma on sama, mikä kirkossa oli vuoden 1840-peruskorjauksen jälkeen.

Alttaritaulu on tuntemattomaksi jääneen taiteilijan työ. Aiheena on Jeesus Getsemanessa. Taustalla näkyvä puinen krusifiksi on peräisin 1400-luvun alkupuolelta.
















Koristeellinen saarnastuoli tuo mieleen blogissani aiemmin esitellyn Kangasalan kirkon saarnastuolin. Se on peräisin 1600-luvulta ja sen esikuvana on ollut Turun linnan kirkon saarnastuoli. Ilmeisesti sitten näin myös Kangasalla. Jopa saarnastuolia kannatteleva Kristoforos on siellä aivan samoin toteutettu.














Saarnastuolin vastakkaisella puolella on erikoinen toinen "saarnastuoli", joka on toiminut kanttorin, tai ehkä paremminkin "esiveisaajan" työpisteenä hamassa menneisyydessä, ennen urkuja ja urkureita. Mahtaakohan olla nykyisin käytössä missään tilanteessa, mene ja tiedä. Joskus tällaisia erikoisuuksia maamme kirkoissa näkee, mutta harvinaisia ovat.













Tätä kirkkoa ei pitkäkyntisen kannata lähestyä, sillä joka puolella näytti olevan valvontakameroita. Peltikatto hohtaa vielä uutuuttaan, kunnes ajan patinotumana tummuu, eikä siihen mene kovinkaan montaa vuotta.















Puiden lomasta, kirkon ohittavan tien toiselta puolelta löytyy alunperin edellisen kirkon yhteyteen vuonna 1782 rakennettu kellotapuli. Nykyiselle kirkolle se tarjoaa hieman erilaista arkkitehtuurista kontrastia.















Lopuksi pala seurakunnan yleistä historiaa: Vesilahti on ollut hyvin vanha, suuri emäseurakunta, josta sittemmin sen ympärillä olevat nykyiset seurakunnat ovat itsenäistyneet. Tutkijoiden mukaan tällä samalla paikalla on sijainnut jopa 6-7 kirkkoa.
















1400-luvun loppupuolella valmistui hautausmaan kupeeseen kivisakasti ja myöhemmin tarkoituksena oli rakentaa paikalle myös kivikirkko. Myöhemmin rakentaminen aloitettiinkin, mutta työ jäi rahanpuutteesta johtuen kesken ja 1800-luvun lopulla kivikirkon keskeneräiset seinät purettiin ja käytettiin nykyisen kiviaidan rakennusmateriaaliksi, Kivisakasti - joka sekään ei ilmeisesti koskaan toiminut varsinaisena sakaristona - on pystyssä edelleen.



Osoite: Rautialantie 208, Vesilahti

tiistai 9. joulukuuta 2014

Päivän kevennys!

Ikuistin tällaisen kaverin viime kesänä. Kuvat sopinevat näin pikkujouluaikaan julkaistaviksi. :)